(alla suomeksi) Ric undertook a monitoring visit of the Forest Garden project in Masasi on behalf of Liana as he was in Tanzania for other purposes.  Direct interaction with farmers gives us an opportunity to listen, ask questions and learn from their experiences, while also helping us identify where the project can further improve its support. Monitoring is about learning together and ensuring that the knowledge, skills and practices are useful and relevant to farmers.

The groups are currently busy establishing tree nurseries in preparation for outplanting at the start of the rains in January. This is one of the most demanding and endurance-testing activities in the Forest Garden approach. Each farmer will grow around 1,500–2,000 live-fence trees to protect their farm and, at the same time, provide a steady source of biomass for composting and mulching to improve and maintain soil fertility.

Ric brings with him over 30 years of experience in agroforestry, agroecology and research methodologies. He spent four days (five nights) in Masasi, meeting the project team on the first day, spending time with them in the field on days two, three and four, then had a brief feedback session at the end of the fourth day. The observations and notes in this report are items relevant to the project purpose and implementation. They are cumulative, meaning he wrote notes at the end of each day and tried not to repeat observations that occurred again on later days. This is the report:

Sunday 13 September

Meeting with project team (Elikado, Frank, Prisca, Torai)  1pm to 4.30 pm

Agenda

1. Introductions
2. Purpose and requirements of monitoring visit
3. Reflections from each officer based on questions provided earlier by Eija
4. Project summary from Torai
5. Looking ahead at the output and outcome commitments
6. Field work planning

Observations

#2.  I described the purposes as accountability, tracking progress and learning, the last being particularly important. It requires evidence, reflection (critical thinking) and honesty. Evidence needs to be systematic and documented to be convincing.

F, E and T are familiar with the current term “MEL” and the importance of learning.  E gave specific examples of things that had been learnt by facilitators from old groups to help work with new groups  (eg  1. quality of training and tech information provided by facilitators, 2. Starting viriba filling earlier (more on this below)).

#4.  We went through Torai’s summary before the individual reflections (contrary to the agenda).

Our meeting came after they had heard that KIMAS was elected to the advisory committee of Tanzania Agroforestry Stakeholders Platform (TASP). T sees this as an important achievement and the forest garden project as key to it. There was tough competition (10 organisations competing for the seat) and he went through 2 rounds of selection (presentations and cross examinations) and believes the critical things that lead to winning were:

• Describing agroforestry as concerned with food, environment and people not just trees.
• Similarly describing support for agroforestry meaning much more than tree planting.

#3. We spent most of the time on this. The team had clearly taken the task seriously and thought about answers. Each had unique things to say and I could only capture some of them.

Roles

• Each described their roles in ways that implied they understand them.
• They are still adapting to being leaders of their area.  F, E and T each described the team approach as new, a significant improvement over other models, but also implied they see still see a hierarchy. 
• “Fear of supervisors” is the Tanzanian model. So it takes time to get used to: (a) leading on some topics (b) open discussion.
• F gave an interesting example of the team disagreeing on a particular technical issue on bottle irrigation. It led them to do a small experiment at the office to resolve it. It is a small issue but shows a willingness to debate and find ways of getting an answer.
• The team-based approach is particularly appreciated by T as it both removes some supervision responsibilities and requires him to connect to field work.

Motivations

Positively motivating are:

• Changes to farmers and improvements in farms. They claim that the vegetables and fruits are making an important difference, but acknowledge the evidence is limited. But when it is a “nothing to something” change (eg fruit and veg) the fact that it is happening is important.  E received a call this morning from a farmer who just sold his first Chinese cabbages. The farmer’s enthusiasm is motivating to E. One group has got a contract from a local school and provides vegetables twice weekly to the school.
• Learning from each other and working as a team. Tanzania culture emphasises workplace competition and this non-competitive approach is novel and welcome.
• All are motivated by the enthusiasm for activities in the Lukuledi Special school and P by the impacts (vegetables) with the special group (PLHIV). P highlighted the satisfaction from working with the special group as they are needy and small changes and achievements are highly appreciated.
• T is highly motivated by the way the project has contributed to turning KIMAS around after the damage done by USAID.

Demotivating are:

• The requirement of needing to push along some farmers to get activities done.
• The field work is hard, with some long days and tedious movement between villages. They are getting used to it but initially it was a challenge.
• T demotivated by staff leaving after training. He ask the others what to do about it but there were no suggestions. Everyone has their own reasons.

Working with farmers

Thoughts on working with farmers are mainly described above. In addition:

• The team described the approach as “facilitating not teaching”, a positive aspect.  The project may be facilitating formation of farmers’ visions and goals and access to resources.  But there is inevitably a lot of teaching as well, and continually reflecting on when teaching is effective is needed. Teaching as doing not telling is understood and appreciated.

Personal benefits

• All acknowledge the importance of salary. However they talked about the “end of the month” problem and how hard it is to do field work without eating properly.
• Being paid on time is rare in NGOs and highly appreciated (“KIMAS has not been late even once!”)
• The skills learnt – farming, facilitation and project management – are large personal benefits. Learning from Eija was highlighted by each of them.
• E, P and F all said they are now growing vegetables for home using organic methods  and eating better as a result. There is little fruit and veg available in markets and they know that which is available is often contaminated.

Project approach

We talked about the project approach to management.

• Overall, the team are appreciative of the approach, seeing value in
  • The team-based design
  • Regular meetings
  • Good plans

• T says the team-based approach is novel (for Tanzania) and has clear advantages to him of devolving some responsibility. He has adapted it in the Vi-Agroforestry project. E and F also said it takes time to understand. Even if they do not have a lot of work experience, they have “common knowledge” (or expectations) about work life, and this is different.
• All said how hard it was when starting, feeling they were dropped into difficult tasks (facilitate a session on X) with inadequate knowledge and preparation.  They agreed that starting to facilitate sessions with farmers just has to be done, but proposed that new officers could have mini-training done by people in the project when they first join.
• Without prompting the team talked positively about involving government extension officers, mainly as a way of managing the workload.  

Monday

Four groups: Endelevu, Tupendane, Ngarinje, Tujitegemea

Overall impressions

• All groups are different in character, interests, progress and problems.  Any general messages need qualifying for specific groups.
• Group vegetable gardens are impressive. Large areas, well laid out, diverse crops grown and harvested.
• Only Tujitegemea have active vegetable production. The others have stopped because of water shortage – they have to go a long way or think that the little water available will be needed for the tree nursery.
• All described members dropping out but believe they now have the people really interested.
• The picture of a forest garden really helps visualise what they are aiming for.  Those who went to Mwanga describe seeing farms like the picture but do not seem to have been able to convey that to members adequately. 
• Some of the problem with number of seedlings seems to be due to having a fuzzy picture of what they are trying to do.  However, most talked about ½ acre near the home, not a forest garden at the shamba. When I asked, they described shambas being up to 6km away.
• In each group we also talked about the longer term benefits of forest gardens, with the live fence and trees being a long term investment, different in that sense from the vegetable gardens. (However, the veg gardens look like a serous investment that it would be worth continuing for that reason, and perhaps replacing the grass fence with a live fence eventually).
• Most numbers of seedlings we could see matched the records. At Tujitegemea that was not the case – they admitted that the viriba were not organised in rows when they reported and they estimated (guessed), an estimate that was too low. 
• In each group we estimated the time needed to finish and it is not bad when they are organised. Being organised means having the filling material ready, having space to work, allocating tasks so most are filling while one cuts the tubes, etc. Even simple things like have some sort of tray to carry filled tubes to the rows of nursery saves time.  When you have to fill 1000, 10 seconds saved on each means nearly 3 hours saved in total.
• The nursery challenges are water and manure/compost as much as filling time.
• All groups asked politely for inputs (the Tupendane group of youngsters being most demanding) –  Torai handles such requests well, turning some into a joke and the project will think about others.

• There were some technical questions that Frank and Elikado need to follow up on – how to clear drip lines, alternative botanical pesticides that will stop an insect destroying Chinese cabbage, etc.
• There may be a tension between:
  • following instruction and training (which we hope is based on best knowledge) and
  • innovation and experimentation to improve things that are not going well.
  • Both are needed!
• I was surprised to see group members pulling up carrots and eating them covered in dust.  They had not grown them before and like them. They pulled up beetroot as well but said they were not good to eat and could not sell them. But they had not tried cooking them!
• As we waited for Issa (driver) to collect Prisca, the rest of the team joined the group in filling viriba. It was busy, energetic and communal and gave a very positive picture of team-farmer group relations.  We filled and arranged 600. There were about 10 people working for about 1 hour, to an average of 1 person minute per viriba (including mixing material, cutting tubes, carrying to nursery).  10000 viriba will take a group of 10 about 16 hours for each person, or six 3 hour sessions.  A bit of thinking about efficiency could take 25% off that.

Tuesday

Four groups: Mapambano, Amkeni, Mkombozi, Amani; Lukuledi Special School

Many of the points from yesterday were re-enforced today here I have tried to record observations and insights that are distinctly different.

• The benefits that group members have already experienced plus those they are expecting seem realistic.  All the groups have seen members leaving, and it is probably those ex-members who had unrealistic expectations. Several groups mentioned that people joined expecting the project to pay them.  There is also a significant drop out through members moving away for work. (However, our recent counting of active members shows that we still have about 450 members; our target is 500; with some groups taking few new members, we can regain the target number).
• Members of old groups described the long term benefits of trees as a reason to see through the short-term hard labour of growing seedlings.
• The old groups are enthusiastic to (a) complete the fence (gap filling in the ones we saw) and (b) plant fruit and timber trees for the products.  Nobody talked about the forest garden concept of with the trees supporting the soil, improving the environment for crop and vegetable components, so that trees are not only for their products.  Perhaps that understanding and appreciation will come.
• Group members in Mkuyuni are establishing forest gardens of up to 1.5 or even 2 acres around their homes in the village.  In several we saw there are already mature trees – coconut, citrus – so the route to a forest garden is different from that initially imagined.  There is no reason for it not to work, but we need to observe it and learn what needs adapting.
• Frank and farmers described various lessons about planting time, seedling size and water. For example: 1. Acacia drowns (dies) if covered in water. So in areas prone to flooding it either needs planting early, to stay above water level, or after water levels have reduced.  2. Moringa grew very fast in the nursery and was overgrown by transplanting time, so should be planted after other seeds.  These are good examples of important lessons that should be documented, added to handouts and lesson plans.
• We also identified more technical information to look for and share with the facilitators, such as use of urine to improve low-quality compost, the  guide to what different biomass is good for, and dried leucaena leaves as chicken food.
• Mapambano group gave the impression of being more capable than is typical. They are doing things on their own initiative, such as investigating different compost material, filling extra viriba for growing citrus, deepening their well to get more water for veg, expanding onion production because of demand,…
• The Village Secretary in Mnarani highlighted the diversity of membership (elders, women, youth) of Mapambano group as s strong point appreciated in the village.
• A great comment from one farmer on seeing the forest garden picture: “If my shamba looks like that I can start bee keeping”.
• At one farm they were shelling upupu (velvet bean, Mucuna pruriens) which prompted discussion with  the team on the diversity of legumes that could be included in forest gardens. Velvet bean needs careful and long preparation for eating that takes a lot of water and firewood, but it is very good for soil fertility, compost and weed control.
• Farmers raised the problem of the local (village) market for vegetables becoming saturated at the time of peak production.  Groups will need to look further, requiring collective marketing effort.
• Group members described problem solving by swapping ideas with other members of the same group. No one mentioned exchange with other groups. It is not practical to do that regularly but their might be benefit as a special event at some point.
• The visit to Lukuledi Special school was touching. I can understand why the team enjoy working there, with happy children keen to grow things and dedicated staff. I asked children why they like it and they were clear and unanimous: food!  Maybe the environmental interest develops more slowly.  I am sure there is potential to develop a productive forest garden there. Water availability limits the growing season as the piped water is too expensive to use for irrigating over longer periods. We talked about recycling water (eg washing water from kitchens) and capturing roof or run-off water during the rainy season. These are ideas to develop in the longer term.

• Piped water is Tsh 2000 for 1000l. It might be possible to figure out how much is needed for different operations (nursery, grouping different vegetables, maintaining transplanted trees). Then anyone who is considering using piped water can estimate the water cost and decide if it is viable.   I noted that some vegetable plots were well mulched but not all of them. We did not talk about any negative effects of mulching, but reducing water need is a well-known positive effect. There seems to be plenty of mulch material around if needed.
• The secretary of Amani group is a young  education graduate, currently unemployed and volunteering at a school. His home garden is full of experiments, demonstrations and novel ways of propagating and growing fruit and vegetables. He has a large dragonfruit plantation, developed by himself after seeing another farm, and he is raising citrus seedlings to establish an orchard at the shamba. He seems a natural innovator and teacher and might have a role in the Forest Garden project.

Wednesday

9 groups: Ukombozi, Maedaleo, Mshikamano, Changamkeni, Upendohuwe, Mlikuwa Wapi, Mpuha, Mavuno, Juhudi. 

Some were brief courtesy visits as they had already had the session with a facilitator. Again the comments are cumulative from the previous days. Only new issues are listed.

• Several groups have had high dropout once viriba filling starts. When asked to reasons, the answers are mixed and bit inconsistent. For example, the expectation of payment, which comes from some earlier government poverty initiative, was given by some groups, but should also apply to the groups that are still large. The “too much work” explanation suggests they do not see the point of it and the anticipated long-term benefits.

• We talked about going slowly because of the effort needed  v making most use of the project resources that are only available for a limited time.
• In Makanyma there are 3 larger groups that know each other. I detected perhaps a bit of competition, to be seen as the best group. Whatever else that does, it probably keeps them committed.
• In some cases  the number of members in group is ambiguous.
• The vegetable product was again universally appreciated. Some groups have made significant money (Tsh 300,000 was mentioned by one) as well as feeding the family. They have made different choices on what to do with the money (credit in Vicoba, buying manure for seedlings, re-invest in veg seed, etc).
• The numbers of viriba seen matched Franks records (which he was updating as he went around). Two old groups with low targets said these were the target/numbers in the group nursery, but members also had them at home. They were easier to water and no transport problem.
• The forest garden intentions in shambas (versus home area) was unclear, probably to the farmers too.  The forest garden pictures prepared today will be helpful.  There may be serious seedling transport problems for the distant shambas. The longest distance mentioned was 8km (? From home or from the group nursery?)
• Water is a problem everywhere.  The groups with water (shallow wells) are still growing vegetables and it looks productive. Where there is piped water it is considered expensive. Elikado will try to calculate the cost of water used in vegetable growing to help them estimate when it does make sense to buy water for vegetables.
• We talked about the forest gardens, once established, could help make better use of the water that is there (rainy season) – better soil water holding and infiltration, mulch and shade reducing evaporation, wind breaks reducing evaporation, trees that provide something in the dry season (moringa is fruiting now).
• There were multiple requests for animals, wells and boreholes, support for group leaders to do their task, etc.
• Fatuma, ward extension officer, explained that the government was pleased with the project, particularly its inclusivity. She said she is taking project messages (eg on tree planting) to non-project groups. These are now asking how to get seedlings.
• I noticed home gardens that were negatively affected by teak and cashew trees. It is a wasted effort to include these areas inside the live fence, and the live fence does not grow well under these trees.
• Women were coming to the meeting on bikes. That is unusual.
• Some of the dead-fenced vegetable areas are large – ½ acre and being expanded.

Feedback session

I did not try to summarise everything but talked about:

• The mixed progress is usual for projects, but that does not mean we simply accept that some farms and groups make more progress than others. It needs a permanent process of observing and monitoring, discussing openly, trying to find reasons, thinking of things to do differently.
• The project is for farmers, not KIMAS or LIANA, so their needs are priority. At the same time the project targets are important – they are our commitment to the donor. So we also need to keep looking at them. If any seem wrong then they could be updated, if we can make the case for it. I think some of the targets may be exceeded, or additional important outcomes achieved.
• Related to targets, there is a balance to make between farmers doing what they want and are comfortable with (eg only filling a few viriba) and pushing/encouraging/supporting them to do more. Understanding reasons is key to this: facilitators need to understand why farmers not doing things, and farmers need to understand the reasons, and expected benefits, of doing them.  The whole forest garden concept is complex and new and it probably takes farmers a long time (years, maybe) to understand and internalise it, and perhaps to get it accepted by their family and community.
• The team gives a good impression of getting on well and working together well. That should make it easier to give each other feedback. For example, observing each other facilitating sessions occasionally and giving feedback would help everyone improve.
• I can see that the field work can be very tiring, with long days in the field 4 days a week followed by the Friday meeting and work with Lukuledi. There is often little time for reporting, preparing, thinking, looking for new information, etc. The team can help that by (1) being efficient – for example, use of time in group sessions  and (2) suggesting different work patterns during less busy times.

The team then gave me feedback:

• Things they learnt from me (eg: note taking, probing for explanations and examples when farmers or others claim something,  observing and commenting on things that were not the main reason for the visit).
• Despite a lot of queries about what and why things were (not) happening, they felt encouraged.
• Torai and Frank remembered the hard lessons from the last monitoring visit, and feel they learnt a lot as a result and that experience is certainly contributing the project doing better now.

Masasin metsäpuutarhahankkeen seurantakäynti

Ric teki Lianan puolesta seurantakäynnin Masasin metsäpuutarhahankkeeseen ollessaan Tansaniassa muissa tehtävissä. Suora vuorovaikutus viljelijöiden kanssa antaa meille mahdollisuuden kuunnella, esittää kysymyksiä ja oppia heidän kokemuksistaan. Samalla voimme tunnistaa, missä hanketta ja sen tarjoamaa tukea voidaan edelleen kehittää. Seurannassa on ennen kaikkea kyse yhdessä oppimisesta ja siitä, että tieto, taidot ja käytännöt ovat viljelijöille hyödyllisiä ja tarkoituksenmukaisia.

Ryhmät ovat parhaillaan kiireisiä taimitarhojen perustamisessa valmistautuessaan taimien istuttamiseen tammikuun sateiden alettua. Tämä on yksi metsäpuutarhamenetelmän vaativimmista ja eniten pitkäjänteisyyttä edellyttävistä vaiheista. Kukin viljelijä kasvattaa noin 1 500–2 000 elävän aidan puuta suojaamaan viljelyaluettaan ja samalla tuottamaan jatkuvasti biomassaa kompostointiin ja katteeksi, jotta maan viljavuus paranee ja säilyy.

Ricilla on yli 30 vuoden kokemus peltometsäviljelystä, agroekologiasta ja tutkimusmenetelmistä. Hän vietti Masasissa neljä päivää ja viisi yötä. Ensimmäisenä päivänä hän tapasi hankeryhmän, toisena, kolmantena ja neljäntenä päivänä hän työskenteli heidän kanssaan kentällä, ja neljännen päivän lopuksi pidettiin lyhyt palautekeskustelu.

Tähän raporttiin on koottu hankkeen tavoitteiden ja toteutuksen kannalta olennaisia havaintoja ja muistiinpanoja. Havainnot ovat kumulatiivisia: Ric teki muistiinpanoja jokaisen päivän lopuksi eikä pyrkinyt toistamaan myöhempinä päivinä uudelleen esiin nousseita havaintoja.

Sunnuntai 13. syyskuuta

Tapaaminen hankeryhmän kanssa (Elikado, Frank, Prisca ja Torai) klo 13–16.30

Asialista

1. Esittäytyminen
2. Seurantakäynnin tarkoitus ja vaatimukset
3. Kunkin työntekijän pohdinnat Eijan etukäteen lähettämien kysymysten pohjalta
4. Torain yhteenveto hankkeesta
5. Tuotos- ja tulostavoitteiden tarkastelu
6. Kenttätyön suunnittelu

Havainnot

2. Kuvasin seurannan tarkoitukseksi vastuun kantamisen, edistymisen seuraamisen ja oppimisen – joista viimeksi mainittu on erityisen tärkeää. Oppiminen edellyttää näyttöön perustuvaa tarkastelua, pohdintaa (kriittistä ajattelua) ja rehellisyyttä. Jotta havainnot olisivat vakuuttavia, niiden on oltava järjestelmällisesti kerättyjä ja dokumentoituja.

Frank, Elikado ja Torai tuntevat nykyisen MEL-termin (Monitoring, Evaluation and Learning) ja oppimisen merkityksen. Elikado toi esiin konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä fasilitaattorit ovat oppineet aiempien ryhmien kanssa työskentelystä ja miten oppeja on hyödynnetty uusien ryhmien kanssa, esimerkiksi koulutuksen ja teknisen tiedon laadussa sekä viriba-taimipussien täyttämisen aloittamisessa aikaisemmin.

4. Kävimme Torain hankeyhteenvedon läpi ennen työntekijöiden omia pohdintoja, vaikka alkuperäisessä asialistassa järjestys oli toinen.

Tapaamisemme tuli heti sen jälkeen, kun he olivat kuulleet, että KIMAS on valittu Tanzania Agroforestry Stakeholders Platformin (TASP) neuvoa-antavaan komiteaan. Torai pitää tätä tärkeänä saavutuksena ja näkee metsäpuutarhahankkeen keskeisenä tekijänä siinä. Paikasta kilpaili kymmenen organisaatiota, ja valinta eteni kahden kierroksen kautta: esitysten ja niitä seuranneiden kysymysten kautta. Torain mukaan ratkaisevia tekijöitä olivat:

• peltometsäviljelyn kuvaaminen kokonaisuutena, joka liittyy ruokaan, ympäristöön ja ihmisiin – ei vain puihin
• samoin sen korostaminen, että peltometsäviljelyn tukeminen tarkoittaa paljon muutakin kuin puiden istuttamista.

3. Käytimme tähän suurimman osan ajasta. Ryhmä oli selvästi suhtautunut tehtävään vakavasti ja pohtinut vastauksiaan. Jokaisella oli omia näkökulmiaan, ja ehdin kirjata niistä vain osan.

Roolit

• Jokainen kuvasi omaa rooliaan tavalla, joka osoitti heidän ymmärtävän sen.
• He totuttelevat edelleen siihen, että he toimivat oman vastuualueensa johtajina. Frank, Elikado ja Torai kuvasivat kaikki tiimipohjaista työskentelytapaa uutena ja aiempiin malleihin verrattuna merkittävänä parannuksena, mutta heidän puheestaan kävi myös ilmi, että he näkevät työssä edelleen hierarkkisen rakenteen.
• Tansanialaisessa työelämässä vallitsee perinteisesti ”esimiesten pelko”. Siksi totuttelu vie aikaa: pitää opetella ottamaan joissakin asioissa johtava rooli ja osallistumaan avoimeen keskusteluun.
• Frank kertoi kiinnostavan esimerkin tilanteesta, jossa tiimi oli eri mieltä kastelupulloihin liittyvästä teknisestä kysymyksestä. He tekivät asiasta pienen kokeen toimistolla selvittääkseen, kumpi näkemys oli oikea. Kyse on pienestä asiasta, mutta se osoittaa halua keskustella, olla eri mieltä ja löytää tapa saada vastaus selville.
• Tiimipohjainen työskentelytapa on erityisen mieluinen Toraille, koska se vähentää joitakin hänen valvontatehtäviään ja samalla edellyttää häneltä yhteyttä kenttätyöhön.

Motivaatio

Motivaatiota lisäävät erityisesti:

• Viljelijöissä ja maatiloilla tapahtuvat muutokset ja parannukset. Heidän mukaansa vihannekset ja hedelmät ovat tuoneet merkittävää hyötyä, mutta he myöntävät, että näyttöä tästä on vielä vähän. Kun muutos on ”ei mitään → jotain” – esimerkiksi hedelmien ja vihannesten tuotannon syntyminen – jo se, että muutos tapahtuu, on tärkeää. Elikado sai samana aamuna puhelun viljelijältä, joka oli juuri myynyt ensimmäiset kiinankaalinsa. Viljelijän innostus motivoi Elikadoa. Yksi ryhmä on saanut paikalliselta koululta sopimuksen ja toimittaa koululle vihanneksia kaksi kertaa viikossa.
• Toisilta oppiminen ja työskentely tiiminä. Tansanialaisessa kulttuurissa työpaikkojen välinen kilpailu korostuu, joten tämä kilpailuton toimintatapa on uusi ja tervetullut.
• Kaikki ovat motivoituneita Lukuledin erityiskoulussa tehtävästä työstä. Prisca puolestaan on erityisen motivoitunut työstä erityisryhmän (PLHIV) kanssa ja siitä, millaisia vaikutuksia vihannesten tuotannolla on. Hän korosti erityisryhmän kanssa työskentelyn tuomaa tyydytystä, koska kyseessä ovat paljon tukea tarvitsevat ihmiset, joille pienilläkin muutoksilla ja saavutuksilla on suuri merkitys.
• Toraita motivoi voimakkaasti se, miten hanke on auttanut KIMASia toipumaan USAIDin toiminnan aiheuttamista vaikeuksista.

Motivaatiota vähentävät:

• Tarve patistaa joitakin viljelijöitä saattamaan toiminta loppuun.
• Kenttätyö on raskasta: päivät ovat pitkiä ja siirtyminen kylästä toiseen voi olla hidasta ja puuduttavaa. Siihen on totuttu vähitellen, mutta aluksi se oli haastavaa.
• Toraita turhauttaa työntekijöiden lähteminen koulutuksen jälkeen. Hän kysyi muilta, mitä tilanteelle pitäisi tehdä, mutta ehdotuksia ei tullut. Jokaisella lähtijällä on omat syynsä.

Työskentely viljelijöiden kanssa

Viljelijöiden kanssa työskentelyä koskevat ajatukset tulivat pääosin jo edellä esiin. Lisäksi:

• Tiimi kuvasi lähestymistapaa sanoilla ”fasilitointia, ei opettamista”, mikä on myönteinen asia. Hanke voi auttaa viljelijöitä muodostamaan omia visioitaan ja tavoitteitaan sekä löytämään resursseja niiden toteuttamiseen. Silti työhön liittyy väistämättä myös paljon opettamista, ja on tärkeää arvioida jatkuvasti, milloin opettaminen on tehokasta. Tekemällä eikä vain kertomalla opettamisen ajatus ymmärretään ja sitä arvostetaan.

Henkilökohtaiset hyödyt

• Kaikki pitävät palkkaa tärkeänä. He puhuivat kuitenkin kuukauden lopun ongelmasta ja siitä, kuinka vaikeaa kenttätyötä on tehdä, jos ei pysty syömään kunnolla.
• Palkan maksaminen ajallaan on kansalaisjärjestöissä harvinaista ja sitä arvostetaan suuresti: ”KIMAS ei ole koskaan myöhästynyt!”
• Opitut taidot – viljely, fasilitointi ja hankehallinto – ovat merkittäviä henkilökohtaisia hyötyjä. Kaikki mainitsivat Eijalta oppimansa asiat.
• Elikado, Prisca ja Frank kertoivat kaikki kasvattavansa nyt kotona vihanneksia luonnonmukaisin menetelmin ja syövänsä sen ansiosta paremmin. Toreilla on vähän hedelmiä ja vihanneksia, ja he tietävät, että tarjolla olevat tuotteet ovat usein saastuneita.

Hankkeen toimintatapa

Keskustelimme hankkeen hallinnollisesta ja johtamisen toimintatavasta.

• Kokonaisuutena tiimi arvostaa toimintatapaa ja näkee hyötyä
  • tiimipohjaisessa rakenteessa
  • säännöllisissä kokouksissa
  • hyvissä suunnitelmissa.
• Torain mukaan tiimipohjainen toimintatapa on Tansaniassa uusi ja siinä on hänelle selviä etuja, koska vastuuta jaetaan. Hän on ottanut saman toimintatavan käyttöön Vi-Agroforestry-hankkeessa. Myös Elikado ja Frank sanoivat, että uudenlaisen toimintatavan ymmärtäminen vie aikaa. Vaikka heillä ei olisi paljon työkokemusta, heillä on ”yleinen käsitys” tai odotuksia siitä, millaista työelämän pitäisi olla, ja tämä toimintatapa poikkeaa niistä.
• Kaikki kertoivat, kuinka vaikeaa alku oli: he kokivat joutuneensa heti vaikeiden tehtävien eteen ilman riittävää tietoa ja valmistautumista, esimerkiksi vetämään koulutusta aiheesta, josta he eivät vielä tienneet tarpeeksi. He olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että uusien fasilitaattorien on vain aloitettava työskentely viljelijöiden kanssa. He ehdottivat, että uusille työntekijöille voitaisiin järjestää heidän aloittaessaan lyhyt perehdytys hankkeen muiden työntekijöiden toimesta.
• Tiimi puhui oma-aloitteisesti myönteisesti myös valtion neuvontaviranomaisten osallistamisesta, erityisesti siksi, että se helpottaisi työmäärän hallintaa.

Maanantai

Neljä ryhmää: Endelevu, Tupendane, Ngarinje ja Tujitegemea

Yleisiä havaintoja

• Kaikki ryhmät ovat erilaisia luonteeltaan, kiinnostuksen kohteiltaan, etenemiseltään ja ongelmiltaan. Siksi kaikkiin ryhmiin sovellettavia yleisiä viestejä on aina täsmennettävä ryhmäkohtaisesti.
• Ryhmien vihannespuutarhat ovat vaikuttavia: ne ovat suuria, hyvin suunniteltuja ja niissä kasvatetaan monipuolisesti erilaisia kasveja, joita myös korjataan sadoksi.
• Vain Tujitegemea tuottaa tällä hetkellä vihanneksia. Muut ovat lopettaneet vedenpuutteen vuoksi – vettä on haettava kaukaa tai he ajattelevat, että vähäinen käytettävissä oleva vesi tarvitaan taimitarhaan.
• Kaikki kertoivat jäsenten jääneen pois, mutta uskovat, että jäljellä ovat nyt ne ihmiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita.
• Metsäpuutarhan kuva auttaa suuresti hahmottamaan, mitä ollaan tavoittelemassa. Mwangan hankkeessa vierailleet kuvailevat nähneensä siellä kuvan kaltaisia maatiloja, mutta eivät vaikuta pystyneen välittämään tätä mielikuvaa riittävästi ryhmien jäsenille.
• Osa taimimäärään liittyvistä ongelmista näyttää johtuvan epäselvästä käsityksestä siitä, mitä ollaan rakentamassa. Useimmat puhuivat noin puolen hehtaarin alueesta kodin lähellä, eivät metsäpuutarhasta varsinaisella shamballa eli viljelypalstalla. Kun kysyin asiasta, he kertoivat shambojen sijaitsevan jopa kuuden kilometrin päässä.
• Jokaisessa ryhmässä keskustelimme myös metsäpuutarhojen pitkän aikavälin hyödyistä. Elävä aita ja puut ovat pitkäaikainen investointi, toisin kuin vihannespuutarha. Vihannespuutarhat näyttävät kuitenkin niin merkittävältä investoinnilta, että niiden ylläpitämistä kannattaa harkita – ja ehkä ruohoaita voitaisiin ajan mittaan korvata elävällä aidalla.
• Useimmissa tapauksissa näkemämme taimimäärät vastasivat kirjattuja määriä. Tujitegemeassa näin ei ollut: he myönsivät, etteivät viriba-taimipussit olleet raportointivaiheessa järjestetty riveihin ja että määrä oli arvioitu – käytännössä arvattu – liian pieneksi.
• Jokaisessa ryhmässä arvioimme, kuinka paljon taimipussien täyttämiseen tarvitaan aikaa. Järjestäytyneessä työssä aikaa ei kulu kohtuuttomasti. Tehokkuus paranee, kun täyttömateriaali on valmiina, työskentelytilaa on riittävästi ja tehtävät on jaettu niin, että useimmat täyttävät pusseja ja yksi leikkaa putkesta sopivia paloja. Jopa yksinkertainen tarjotin tai muu väline, jolla täytetyt pussit voidaan kuljettaa taimitarhariveille, säästää aikaa. Jos 1 000 pussin täyttämisessä säästetään kymmenen sekuntia jokaista pussia kohden, säästyy yhteensä lähes kolme tuntia.
• Taimitarhojen haasteita ovat veden ja lannan/kompostin saanti siinä missä taimipussien täyttäminenkin.
• Kaikki ryhmät esittivät kohteliaasti pyyntöjä erilaisista tuotantopanoksista. Tupendanen nuorten ryhmä oli vaativin. Torai käsittelee pyynnöt hyvin, muuttaen osan niistä huumoriksi ja pohtien hankkeen kanssa muita mahdollisuuksia.
• Esille nousi myös joitakin teknisiä kysymyksiä, joihin Frankin ja Elikadon pitää palata: miten tippukasteluletkut puhdistetaan, millä vaihtoehtoisilla biologisilla torjunta-aineilla kiinankaalta tuhoava hyönteinen voidaan pysäyttää jne.
• Näyttää olevan tietty jännite kahden asian välillä:
  • ohjeiden ja koulutuksessa annetun tiedon noudattaminen (jonka toivomme perustuvan parhaaseen saatavilla olevaan tietoon)
  • innovointi ja kokeilu silloin, kun jokin ei toimi hyvin.
  • Molempia tarvitaan.

Yllätyin nähdessäni ryhmän jäsenten nostavan porkkanoita maasta ja syövän niitä pölyn peitossa. He eivät olleet kasvattaneet niitä aiemmin ja pitävät niistä. He nostivat myös punajuuria, mutta sanoivat, etteivät ne olleet hyviä syötäviksi eivätkä menneet kaupaksi. He eivät kuitenkaan olleet kokeilleet niiden kypsentämistä!

Kun odotimme kuljettaja Issaa (kuljettaja) hakemaan Priscan, muu tiimi liittyi ryhmään täyttämään taimipusseja. Työ oli kiireistä, energistä ja yhteisöllistä, ja antoi erittäin myönteisen kuvan tiimin ja viljelijäryhmien välisistä suhteista. Täytimme ja järjestimme 600 taimipussia.

Työhön osallistui noin kymmenen ihmistä noin tunnin ajan. Yhden viriban täyttämiseen kului keskimäärin yhden henkilön työminuutti, kun mukaan lasketaan materiaalin sekoittaminen, putkien leikkaaminen ja pussien kuljettaminen taimitarhaan. 10 000 viriban täyttäminen veisi kymmenen hengen ryhmältä noin 16 tuntia eli kuusi kolmen tunnin työjaksoa. Pienellä tehokkuuden parantamisella aikaa voisi ehkä vähentää 25 prosenttia.

Tiistai

Neljä ryhmää: Mapambano, Amkeni, Mkombozi ja Amani; Lukuledin erityiskoulu

Monet edellisen päivän havainnot vahvistuivat tänään. Tässä olen pyrkinyt kirjaamaan vain ne havainnot ja näkökulmat, jotka poikkesivat edellisestä päivästä.

• Monet ryhmien vihannespuutarhat ovat suuria, ja jotkin ovat laajentuneet alkuperäisen aidan ulkopuolelle. Tuotantoa arvostavat sekä viljelijät että yhteisö. Sitä rajoittaa ennen kaikkea veden saatavuus.
• Ryhmien jäsenet ovat jo saaneet ja odottavat saavansa hyötyjä, jotka vaikuttavat realistisilta. Kaikissa ryhmissä on ollut pois jääneitä jäseniä, ja todennäköisesti juuri näillä entisillä jäsenillä oli epärealistisia odotuksia. Useat ryhmät mainitsivat, että jotkut liittyivät hankkeeseen odottaen, että hanke maksaisi heille rahaa. Merkittävä syy pois jäämiseen on myös muutto muualle työn perässä.(Viimeaikaisen laskentamme mukaan aktiivisia jäseniä on kuitenkin edelleen noin 450, kun tavoitteemme on 500. Kun jotkin ryhmät ottavat uusia jäseniä, voimme saavuttaa tavoitemäärän uudelleen.)
• Vanhojen ryhmien jäsenet kuvasivat puiden pitkän aikavälin hyötyjä yhdeksi syyksi jatkaa lyhyellä aikavälillä raskasta taimien kasvatustyötä.
• Vanhat ryhmät ovat innokkaita (a) täydentämään elävää aitaa siellä, missä siinä on aukkoja, ja (b) istuttamaan hedelmä- ja puutavarapuita tuotteiden saamiseksi. Kukaan ei puhunut metsäpuutarha-ajatuksesta, jossa puut tukevat maaperää ja parantavat ympäristöä muiden viljelykasvien ja vihannesten tuotannolle. Puita ei siis vielä nähty osana kokonaisuutta, vaan ennen kaikkea niiden tuotteiden vuoksi. Ehkä tämä ymmärrys ja arvostus syntyy myöhemmin.
• Mkuyunin ryhmän jäsenet perustavat kodeistaan kylässä jopa 1,5–2 hehtaarin metsäpuutarhoja. Useilla näkemillämme tiloilla kasvoi jo täysikasvuisia puita, kuten kookospalmuja ja sitruksia. Reitti kohti metsäpuutarhaa on siis erilainen kuin alun perin kuvittelimme. Ei ole mitään syytä, miksei se voisi toimia, mutta meidän täytyy seurata kehitystä ja oppia, mitä siinä mahdollisesti pitää muuttaa.
• Frank ja viljelijät kuvasivat erilaisia oppeja istutusajankohdasta, taimien koosta ja vedestä. Esimerkiksi akasia kuolee, jos se joutuu veden alle. Tulville alttiilla alueilla se pitää siksi istuttaa joko riittävän aikaisin, jotta se ehtii kasvaa vedenpinnan yläpuolelle, tai vasta vedenpinnan laskettua. Moringa kasvoi taimitarhassa hyvin nopeasti ja oli siirtoistutuksen aikaan liian suuri, joten se kannattaa kylvää muita siemeniä myöhemmin. Nämä ovat hyviä esimerkkejä tärkeistä opeista, jotka pitäisi dokumentoida ja lisätä ohjeisiin ja koulutusmateriaaleihin.
• Löysimme myös teknistä tietoa, jota olisi hyödyllistä etsiä ja jakaa fasilitaattoreille, kuten virtsan käyttö huonolaatuisen kompostin parantamiseen, opas erilaisten biomassojen käyttötarkoituksista sekä kuivattujen leusenan lehtien käyttö kananrehuna.
• Mapambanon ryhmä vaikutti tavanomaista osaavammalta. He tekevät oma-aloitteisesti asioita, kuten selvittävät erilaisia kompostimateriaaleja, täyttävät ylimääräisiä viriba-pusseja sitrushedelmien taimille, syventävät kaivoaan saadakseen lisää vettä vihanneksille ja laajentavat sipulin tuotantoa kysynnän vuoksi.
• Mnarani-kylän sihteeri korosti Mapambanon ryhmän jäsenistön monipuolisuutta – mukana on vanhuksia, naisia ja nuoria – ja piti sitä ryhmän vahvuutena.
• Eräs viljelijä sanoi nähdessään kuvan metsäpuutarhasta hienosti: ”Jos minun shambani näyttää tuolta, voin alkaa mehiläistarhaajaksi.”
• Yhdellä tilalla kuorittiin upupua eli samettipapua (Mucuna pruriens), mikä johti keskusteluun tiimin kanssa siitä, kuinka monipuolinen palkokasvien valikoima metsäpuutarhoihin voitaisiin sisällyttää. Samettipavun syötäväksi valmistaminen vaatii pitkän ja huolellisen käsittelyn, joka kuluttaa paljon vettä ja polttopuuta. Se on kuitenkin erittäin hyvä kasvi maan viljavuuden, kompostin ja rikkakasvien torjunnan kannalta.
• Viljelijät nostivat esiin paikallisten vihannesmarkkinoiden kyllästymisen ongelman sadon ollessa suurimmillaan. Ryhmien täytyy etsiä uusia markkinoita, mikä edellyttää yhteistä markkinointia.
• Ryhmien jäsenet kuvasivat ongelmien ratkaisemista vaihtamalla ajatuksia oman ryhmän muiden jäsenten kanssa. Kukaan ei maininnut kokemusten vaihtoa muiden ryhmien kanssa. Säännöllisesti järjestettävä ryhmien välinen vaihto ei ehkä ole käytännöllistä, mutta siitä voisi olla hyötyä erillisenä tapahtumana.
• Vierailu Lukuledin erityiskoulussa oli koskettava. Ymmärrän hyvin, miksi tiimi pitää siellä työskentelystä: lapset ovat iloisia ja innokkaita kasvattamaan kasveja, ja henkilökunta on omistautunutta. Kysyin lapsilta, miksi he pitävät toiminnasta, ja vastaus oli selkeä ja yksimielinen: ruoka! Ympäristöön liittyvä kiinnostus saattaa kehittyä hitaammin. Koulussa olisi mielestäni hyvät mahdollisuudet tuottavan metsäpuutarhan kehittämiseen. Veden saatavuus rajoittaa kuitenkin kasvukautta, sillä vesijohtoveden käyttö kasteluun pidemmän aikaa tulee liian kalliiksi.
• Keskustelimme veden kierrättämisestä, esimerkiksi keittiöiden pesuveden hyödyntämisestä, sekä katto- ja valumavesien keräämisestä sadekauden aikana. Näitä ideoita voidaan kehittää pidemmällä aikavälillä.

Vuoden 2026 alussa istutettujen elävien aitojen kunto vaihtelee. Jotkin niistä muodostavat jo tehokkaan aidan. Viljelijät näkevät kylissä elävän aidan tärkeimpänä hyötynä sen, että se estää ihmisiä kulkemasta pellon läpi. Tätä tarkoitusta varten jopa aukollinen akasiarivi toimii tehokkaasti.

Vesijohtovesi maksaa 2 000 Tansanian šillinkiä tuhannelta litralta. Voisi olla mahdollista laskea, kuinka paljon vettä tarvitaan eri toimintoihin, kuten taimitarhaan, eri vihannesryhmien kasteluun ja istutettujen puiden hoitoon. Näin jokainen, joka harkitsee vesijohtoveden käyttöä, voisi arvioida veden kustannukset ja päättää, onko sen käyttö taloudellisesti järkevää.

Huomasin, että jotkin vihannesalueet oli katettu hyvin katteella, mutta kaikki eivät. Emme keskustelleet katteen käytön mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, mutta veden tarpeen vähentäminen on hyvin tunnettu katteen käytön myönteinen vaikutus. Katemateriaalia näyttää olevan alueella runsaasti saatavilla.

Amani-ryhmän sihteeri on nuori kasvatustieteen koulutuksen saanut mies, joka on tällä hetkellä työtön ja toimii vapaaehtoisena koulussa. Hänen kotipuutarhansa on täynnä kokeiluja, demonstraatioita ja uusia tapoja lisätä ja kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia. Hänellä on suuri lohikäärmehedelmäviljelmä, jonka hän perusti itse nähtyään toisen tilan, ja hän kasvattaa sitrushedelmien taimia perustaakseen hedelmätarhan shamballe. Hän vaikuttaa luontaiselta uudistajalta ja opettajalta, ja hänellä voisi olla rooli metsäpuutarhahankkeessa.

Keskiviikko

9 ryhmää: Ukombozi, Maedaleo, Mshikamano, Changamkeni, Upendohuwe, Mlikuwa Wapi, Mpuha, Mavuno ja Juhudi.

Joissakin ryhmissä kyseessä olivat lyhyet kohteliaisuuskäynnit, koska fasilitaattori oli jo pitänyt heidän kanssaan varsinaisen tapaamisen. Myös tämän päivän kommentit ovat jatkoa aiempien päivien havainnoille. Tässä on kirjattu vain uudet asiat.

• Useissa ryhmissä jäseniä on jäänyt paljon pois taimipussien täyttämisen alkaessa. Syistä kysyttäessä vastaukset olivat vaihtelevia ja osin ristiriitaisia. Esimerkiksi odotus rahallisesta korvauksesta, joka juontaa juurensa jostakin aiemmasta valtion köyhyysohjelmasta, mainittiin joissakin ryhmissä. Sen pitäisi kuitenkin koskea myös niitä ryhmiä, jotka ovat edelleen suuria. Selitys ”liikaa työtä” puolestaan viittaa siihen, etteivät kaikki näe työn tarkoitusta ja siitä saatavia pitkän aikavälin hyötyjä.
• Viriba-taimipussien täyttäminen vie aikaa myös ryhmätyönä, mutta järjestäytymällä työtä voidaan nopeuttaa.
• Keskustelimme siitä, pitäisikö työn etenemisessä ottaa rauhallisesti, koska työ vaatii paljon ponnistelua, vai pitäisikö hankkeen käytettävissä olevia, vain rajallisen ajan saatavilla olevia resursseja käyttää mahdollisimman tehokkaasti.
• Makanymassa on kolme suurempaa ryhmää, jotka tuntevat toisensa. Aistin ehkä hieman kilpailua siitä, mikä ryhmä näyttäytyy parhaana. Mitä muuta vaikutusta tällä onkin, se todennäköisesti auttaa pitämään ryhmät sitoutuneina.
• Joissakin tapauksissa ryhmän jäsenmäärä oli epäselvä.
• Vihannestuotantoa arvostettiin jälleen kaikkialla. Jotkin ryhmät ovat ansainneet sillä merkittävästi rahaa – yksi mainitsi 300 000 Tansanian šillingin tulot – ja samalla vihannekset ovat parantaneet perheiden ruokaa. Ryhmät ovat käyttäneet rahat eri tavoin: esimerkiksi VICOBA-säästöryhmän lainoihin, lannan ostamiseen taimia varten tai vihannesten siementen hankkimiseen tuotannon jatkamiseksi.
• Nähtyjen viriba-taimipussien määrät vastasivat Frankin kirjauksia, joita hän päivitti samalla kun kiersi ryhmissä. Kahdessa vanhassa ryhmässä taimimäärä oli pieni ja ryhmän mukaan tämä oli heidän taimitarhansa tavoite- ja todellinen määrä. Jäsenillä oli kuitenkin lisäksi taimia kotona. Niitä oli siellä helpompi kastella eikä niitä tarvinnut kuljettaa.
• Metsäpuutarhan suunniteltu sijainti shamballa eikä kodin ympäristössä oli epäselvä, todennäköisesti myös viljelijöille itselleen. Tänään valmistetut metsäpuutarhakuvat tulevat olemaan tässä hyödyllisiä. Taimien kuljettaminen kaukana sijaitseville shamboille voi kuitenkin aiheuttaa vakavia ongelmia. Pisin mainittu etäisyys oli kahdeksan kilometriä – epäselväksi jäi, tarkoitetaanko matkaa kotoa vai ryhmän taimitarhasta.
• Vesi on ongelma kaikkialla. Ryhmät, joilla on vettä (matalat kaivot), jatkavat vihannesten viljelyä ja tuotanto näyttää hyvältä. Vesijohtovettä pidetään kalliina. Elikado yrittää laskea vihannesten viljelyssä käytetyn veden kustannukset, jotta ryhmät voivat arvioida, milloin veden ostaminen vihanneksille on järkevää.
• Keskustelimme siitä, että vakiintuneet metsäpuutarhat voisivat auttaa hyödyntämään paremmin sadekauden aikana saatavilla olevan veden: hyvä maan rakenne lisää veden varastoitumista ja imeytymistä, kate ja varjo vähentävät haihtumista, tuulensuojat vähentävät haihtumista ja jotkin puut tuottavat hyötyä kuivana kautena. Esimerkiksi moringa tuottaa nyt satoa.
• Useat ryhmät pyysivät eläimiä, kaivoja ja porakaivoja sekä tukea ryhmän johtajille heidän tehtäviensä hoitamiseen.
• Osaston neuvontaviranomainen Fatuma kertoi, että hallinto suhtautuu hankkeeseen myönteisesti ja pitää erityisesti sen osallistavasta toimintatavasta. Hän kertoo vievänsä hankkeen viestejä, esimerkiksi puiden istuttamisesta, myös hankkeen ulkopuolisiin ryhmiin. Nämä ryhmät kysyvät nyt, miten ne voisivat saada taimia.
• Huomasin kotipuutarhoja, joihin tiikki- ja cashewpähkinäpuut olivat vaikuttaneet kielteisesti. Näitä alueita ei ole järkevää sisällyttää elävän aidan sisäpuolelle, eikä elävä aita kasva hyvin näiden puiden alla.
• Naisia tuli kokoukseen polkupyörillä. Se on epätavallista.
• Joillakin aidatuilla vihannesalueilla oli paljon pinta-alaa – puoli hehtaaria – ja niitä laajennettiin edelleen.

Palautekeskustelu

En yrittänyt tehdä yhteenvetoa aivan kaikesta, vaan nostin esiin seuraavat asiat:

• Etenemisen vaihtelu on hankkeissa tavallista, mutta se ei tarkoita, että voisimme vain hyväksyä sen, että jotkin tilat ja ryhmät etenevät muita hitaammin. Tarvitaan jatkuva prosessi, jossa seurataan ja tarkkaillaan, keskustellaan avoimesti, etsitään syitä ja pohditaan, mitä voitaisiin tehdä toisin.
• Hanke on viljelijöitä varten, ei KIMASia tai LIANAa varten, joten heidän tarpeensa ovat etusijalla. Samalla hankkeen tavoitteet ovat tärkeitä, koska olemme sitoutuneet niihin rahoittajalle. Siksi myös tavoitteiden toteutumista on seurattava jatkuvasti. Jos jokin tavoite osoittautuu vääräksi, sitä voidaan muuttaa, jos pystymme perustelemaan muutoksen. Uskon, että jotkin tavoitteista voidaan ylittää tai että hankkeessa saavutetaan muita tärkeitä tuloksia.
• Tavoitteisiin liittyen on löydettävä tasapaino sen välillä, että viljelijät tekevät sitä, mitä he itse haluavat ja minkä he kokevat itselleen sopivaksi – esimerkiksi täyttävät vain muutaman viriban – ja sen välillä, että heitä rohkaistaan ja tuetaan tekemään enemmän.
• Syiden ymmärtäminen on tässä avainasemassa. Fasilitaattorien pitää ymmärtää, miksi viljelijät eivät tee jotakin, ja viljelijöiden puolestaan pitää ymmärtää, miksi asioita tehdään ja mitä hyötyä niistä odotetaan. Koko metsäpuutarha-ajatus on monimutkainen ja uusi, ja sen ymmärtäminen ja sisäistäminen vie viljelijöiltä todennäköisesti pitkän ajan – ehkä vuosia. Voi myös viedä aikaa, ennen kuin ajatus hyväksytään perheessä ja yhteisössä.
• Tiimistä välittyy kuva, että ihmiset tulevat hyvin toimeen ja työskentelevät hyvin yhdessä. Tämän pitäisi helpottaa myös palautteen antamista toisille. Esimerkiksi toistensa fasilitointitilanteiden seuraaminen silloin tällöin ja palautteen antaminen auttaisi kaikkia kehittymään.
• Näen, että kenttätyö voi olla hyvin väsyttävää: pitkiä päiviä kentällä neljänä päivänä viikossa, minkä lisäksi perjantain kokous ja työ Lukuledissä. Raportointiin, valmistautumiseen, ajatteluun ja uuden tiedon etsimiseen jää usein vähän aikaa. Tiimi voi helpottaa tilannetta kahdella tavalla: (1) työskentelemällä tehokkaasti, esimerkiksi käyttämällä ryhmätapaamisten ajan mahdollisimman hyvin, ja (2) ehdottamalla erilaisia työjärjestelyjä rauhallisempina ajanjaksoina.

Tämän jälkeen tiimi antoi minulle palautetta:

• He olivat oppineet minulta muun muassa muistiinpanojen tekemistä, lisäkysymysten esittämistä ja selitysten ja esimerkkien pyytämistä silloin, kun viljelijät tai muut esittävät jonkin väitteen, sekä sellaisten asioiden havainnointia ja kommentointia, jotka eivät olleet vierailun varsinainen syy.
• Vaikka esitin paljon kysymyksiä siitä, mitä tapahtui ja miksi jotakin tapahtui tai ei tapahtunut, he kokivat keskustelun rohkaisevana.
• Torai ja Frank muistivat edellisen seurantakäynnin vaikeat opit ja kokevat oppineensa niistä paljon. Tämä kokemus vaikuttaa selvästi siihen, että hanke toimii nyt paremmin.