Masasin metsäpuutarhahanke lähti käyntiin tammikuun alussa. Paljon on ehtinyt jo tapahtua, tosin varsinaiset viljelyaktiviteetit pääsevät käyntiin vasta juuri tätä kirjoittaessani.
- Aluksi valittiin hankkeeseen soveltuvat kylät. Oli varmistettava valinta tapaamalla maatalousneuvojia ja arvioitava, miten monta kylää tarvitaan, että saadaan vähintään 200 viljelijäperhettä liittymään hankkeeseen. Kyliä tuli mukaan hankkeeseen viisi. Ensi vuonna lisäämme uusia kyliä.
- Esittelimme hankkeen näissä kylissä pidettävissä kyläkokouksissa. KIMAS:in työntekijöiden lisäksi kyläkokouksiin liittyi mukaan myös kaksi metsäpuutarhaviljelijää ja yksi hanketyöntekijä Mwangasta, toisesta hankkeestamme. Kokousmatkaa heille tuli yhteen suuntaan 1100 kilometriä! Eija Lianalta osallistui myös hankkeen koko aloitusvaiheeseen tammikuussa.
- Seuraavaksi järjestimme matkan kyläläisten valitsemille henkilöille Mwangaa, jotta he näkisivät olemassa olevia metsäpuutarhoja ja pääsisivät keskustelemaan metsäpuutarhaviljelijöiden kanssa.
- Matkan jälkeen pidimme toiset kyläkokoukset, joissa nämä opintomatkalaiset kuvailivat omin sanoin näkemäänsä ja kokemaansa.
- Kokouksen lopussa viljelijöille annettiin mahdollisuus ilmoittautua hankkeeseen mukaan; ilmoittautumisaikaa oli noin puolitoista viikkoa.
- Kaikki ilmoittautuneet, kukin omalla kylällään, kokoontuivat sitten yhteiseen kokoukseen, jossa he jakaantuivat viljelijäryhmiin asuinpaikkansa perusteella (helpon kävelymatkan päässä toisistaan); oli myös noudatettava sääntöä, jonka mukaan jokaisessa ryhmässä on vähintää puolet naisia. Ryhmiä syntyi 13, ja niissä on noin 250 perhettä. Vain yksi vanhemmistä liittyy varsinaiseksi jäseneksi.
- Jäsenet antoivat ryhmälleen nimen; jokainen ryhmä laati ryhmän säännöt antamamme mallin perusteella; jokainen jäsen allekirjoitti säännöt ja liittyi siten virallisesti ryhmään.
- Kun tämä kaikki oli tehty, voi varsinainen metsäpuutarhan perustaminen alkaa!
Aktiviteettijärjestys eteläisessä Tansaniassa on pakko suunnitella toisin kuin pohjoisessa Mwangassa.
Mwangassa on kaksi lyhyttä sadekautta huhti-toukokuussa, ja Masasissa vain yksi pitkä sadekausi alkaen joulukuussa. Siksi metsäpuutarhojen perustaminen Masasissa ei voi alkaa pensasaitojen (elävien aitojen) ja hedelmäpuiden taimien kasvatuksella ja niiden istuttamisella maatilan rajoille.
Jotain selkeästi viljelijöitä hyödyttävää kannattaa kuitenkin tehdä ennen kuin heinä-elokuussa voi alkaa perustamaan taimitarhoja. Motivaation kannalta on hyvin tärkeää, että hankkeesta saa heti aluksi jotakin konkreettista hyötyä.
Eli millä sitten aloitimme?
Aloitimme vihannesten viljelyllä.
Kukin viljelijäryhmä valitsi yhteisen alueen vihannesten viljelyn opettelemista varten (shamba darasa, field classroom); viljelijät raivasivat ja aitasivat sen (tai aitaavat vielä tällä viikolla).
Yhdelle jäsenelle on laskettu noin 5 neliömetriä viljelyalaa, jotta aktiviteetti tarjoaa selvän hyödyn ruokalautaselle. Lisäksi alueelle mahtuu kaksi 10 neliön täsmäkastelupenkkiä.
Jokainen valmistaa myös pienen alueen kotiinsa vihannesten viljelyä varten. Kuivalla alueella tämä voi olla erittäin haasteellista, mutta vähintä mitä voi tehdä on käyttää kotitaloudesta kierrätettyä vettä kasteluun.
Luomuviljelytietoa käytiin hakemassa luomuviljelykurssilta Morogorosta. Sinnekin matkaa tulee 790 kilometriä! Masasi on kaukana kaikesta.
Jokainen viljelijäryhmä (13) valitsi yhden sopivan henkilön osallistumaan yhdessä työntekijöiden (4) ja kolmen maatalousneuvojan kanssa viikon mittaiselle kurssille. Kurssin järjesti Sustainable Agriculture Tanzania (SAT).
Ja nyt alkaa varsinainen viljely.
Viljelijät saivat itse ehdottaa vihanneksia, joita he haluaisivat kasvattaa. Lisäksi hankkeen puolelta haluamme heidän ymmärtävän, ettei tarvitse tietää paljoakaan vihannesten vitamiineista ja hivenaineista, kunhan varmistaa, että kasvattaa monen värisiä vihanneksia. Viisi väriä lautasella joka päivä on helppo nyrkkisääntö.
Lisäksi pyrimme siihen, että viljelijät kasvattaisivat kaikkia näitä syötäviä osia: lehtiä, hedelmiä ja juuria.
Sipuli ja chili taas ovat osa luomuvijelyssä käytettävää tuholaisten torjuntaa.
Ryhmillä on myös erilaiset mahdollisuudet kasteluveteen. Näiden perusteella agronomi jakoi heidät kahteen ryhmään, ‘tarpeeksi vettä’, ‘hyvin vähän vettä’ ja laati listat viljeltävistä vihanneksista:
Ryhmät, joilla tarpeeksi vettä kasvattavat näitä:
- Pinaatti
- Kiinankaali
- Herne
- Bataatin lehdet
- Porkkana
- Munakoiso
- Afrikkalainen munakoiso (African eggplant, nyanya chungu, ngogwe, Solanum aethiopicum)
- Punajuuri
- Okra
- Sipuli
- Chili
Ryhmät, joilla hyvin vähän vettä kasvattavat näitä:
- Amarantti
- Lehtikaali
- Mustakoison lehdet
- Herne
- Afrikkalainen munakoiso
- Okra
- Sipuli
- Chili