(ENGLISH BELOW) Tämä vuosi on Mwanga metsäpuutarhahankkeen viimeinen vuosi. Sekä viljelijät että hankkeen fasilitaattorit tiedostavat hyvin, että nyt on viimeinen mahdollisuus hyödyntää hankkeen resursseja ja tukea. Se on erityisen tärkeää niille viljelijöille, joiden kehitys on ollut hitainta.
Tammi–helmikuussa 2026 toteutettu kartoitus vieraili noin 280 maatilalla (369:stä) ja kirjasi jokaisen metsäpuutarhan tilan KoboCollect-digitaalisen tiedonkeruualustan avulla. Tulokset osoittivat suuren eron kaikkein edistyneimpien viljelijöiden — niiden, jotka ovat jo perustaneet hyvin toimivia nuoria metsäpuutarhoja kaikilla hankkeen tuomilla komponenteilla — ja niiden välillä, jotka ovat hyötyneet toiminnasta vain osittain.
Vierailut toteutettiin fasilitaattorin (sekä henkilöstön että kaikkien viiden maatalousneuvojan) ja useiden viljelijäryhmien jäsenten kanssa, mikä teki niistä paitsi tiedonkeruukäyntejä myös oppimiskäyntejä. Yksi tärkeä tavoite oli tuoda mahdollisuuksia vertaisoppimiselle ja viljelijöiden väliselle keskustelulle. Kun viljelijät tarkastelivat yhdessä, mitä kukin oli onnistunut saavuttamaan — ja missä haasteita tai puutteita vielä oli — he pystyivät keskustelemaan konkreettisista tuloksista, jakamaan käytännön kokemuksia ja joissain tapauksissa saamaan lisäohjausta ja neuvontaa fasilitaattoreilta sekä muilta ryhmän jäseniltä.
Koska ennen hankkeen päättymistä on vielä kaksi sadekautta — huhti–toukokuu ja marras–joulukuu — viljelijöillä on edelleen arvokkaita mahdollisuuksia taimien istuttamiseen ja metsäpuutarhojen keskeisten osien vahvistamiseen.
Tämän seurauksena hankkeen viimeinen vuosi on keskittynyt yhä enemmän tukemaan niitä viljelijöitä, jotka ovat edenneet hitaammin, jotta he voisivat saavuttaa metsäpuutarhalähestymistavan keskeiset hyödyt, samalla kun vastataan joustavasti viljelijöiden itse esiin nostamiin käytännön tarpeisiin. Yksi tärkeä toiminta on ollut viime vuoden lopulla aloitettujen mehiläishoitoaktiviteetin jatkaminen. Pistämättömien mehiläisten pesiä tuotiin Arushasta maaliskuussa ja jaettiin osallistuville viljelijöille. Koska pitämättömät mehiläiset eivät aiheuta vaaraa ihmisille, niiden pesät voitiin sijoittaa helposti lähelle kotitalouksia.
Tavallisten hunajamehiläisten käyttöönotto vaati enemmän valmistelua. Itä-Afrikassa jotkin mehiläisyhdyskunnat voivat olla erittäin aggressiivisia ja hyökätä ohikulkijoiden kimppuun suurina parvina, mikä muodostaa todellisen turvallisuusriskin. Tästä syystä pesien sijoituspaikat täytyi neuvotella huolellisesti kyläviranomaisten kanssa ennen asentamista. Tarkoituksena on, että molemmat mehiläishoitomuodot tarjoavat viljelijöille lisätuloja ja samalla vahvistavat metsäpuutarhojen pölytystä.
Toinen tärkeä painopiste viimeisenä hankevuonna on ollut viljelijöiden ohjaaminen liiketoiminta-ajatteluun ja siihen, että maataloutta alettaisiin tarkastella suunnitelmallisempana taloudellisena toimintana, sekä viljelijäryhmien yhteistyön vahvistaminen. Agribusiness-koulutus käynnistyi noin kolme viikkoa sitten, alkaen liiketoimintakäsitteiden, ajattelun ja -sanaston esittelyllä. Tätä seurasi käytännön harjoittelua kirjanpidossa — mikä on täysin vierasta suurimmalle osalle alueen pienviljelijöistä. Kolmantena oppituntina viljelijät alkoivat laatia yksinkertaisia henkilökohtaisia liiketoimintasuunnitelmia, joissa lasketaan tuotantopanoksia, arvioituja satoja, myyntituloja ja mahdollisia voittoja.
Samalla hankkeessa on otettu ensimmäiset askeleet markkinointiyhteistyön käynnistämiseksi 26 viljelijäryhmän välillä. Kukin ryhmä on valinnut markkinointiyhteyshenkilön, ja nämä edustajat yhdistetään tekstiviestiryhmin keskenään viestinnän ja koordinoinnin parantamiseksi ryhmien välillä. Yhteistyön alkuvaiheen painopiste on sadekausien ulkopuolisessa vihannestuotannossa, jolloin markkinahinnat ovat yleensä korkeammat, sekä myöhemmin myös hunajan markkinoinnissa.
Tavoitteena on, että markkinointiyhteyshenkilöt alkavat vähitellen organisoida käytännön yhteistyötä ryhmien välillä. Tämä sisältää yhteisten siemenhankintamatkojen koordinoinnin — erityisesti silloin, kun siemeniä täytyy hakea kauempaa, jotta kuljetuskustannuksissa säästetään — tiedon jakamisen myynnissä olevista tuotteista, tuotteiden kokoamisen useammalta ryhmältä suurempien erien saavuttamiseksi sekä yhteisten instituutioasiakkaiden ja parempien markkinoiden etsimisen suuremmista keskuksista, kuten Samesta ja Moshista.
Keskeinen osa koulutusta on myös ryhmien ohjaaminen kestävämpään taloudenhallintaan. Tähän asti viljelijät ovat usein odottaneet, että hanke tarjoaa siemenet ja muut panokset. Nyt ryhmiä kannustetaan käyttämään VICOBA-säästöryhmiään pääomana siementen yhteishankintaan. Tämä edellyttää, että viljelijät keskustelevat ja sopivat yhdessä VICOBA-kokouksissa siitä, miten varoja voidaan kohdentaa maatalousinvestointeihin. Pitkällä aikavälillä viljelijöitä kannustetaan myös siirtämään osa tuloistaan heti myynnin jälkeen sivuun, jotta siemen- ja muiden panosten rahoitus on valmiina seuraavaa vihannaskautta varten.
Ja tietenkin on jälleen istutettu yhdessä bataatteja ja maniokkia.
Ja hanke sai myös vierailijoita Samesata Hope Foundationista.
Ja kuriositeettina, viljelijöiden kanssa tehtiin ensimmäiset rivi-istutukset koeluontoisesti syntrooppisen peltometsäviljelyn periatteiden mukaisesti Sokoinen yliopiston ja APOPO:n järjestämän kurssin tietojen pohjalta.
Kaiken kaikkiaan viimeinen vuosi keskittyy aiempien saavutusten vahvistamiseen samalla kun on annettu erityistä lisätukea hitaammin edenneille viljelijöille sekä vahvistettu viljelijöiden käytännön taitoja, yhteistyötä ja omavaraisuutta, jotta metsäpuutarhajärjestelmä voi jatkaa kehittymistään hankkeen päättymisen jälkeen.
On uskomatonta katsoa taaksepäin viimeisenä vuonna ja nähdä, millaisen matkan olemme yhdessä viljelijöiden ja fasilitaattoreiden kanssa kulkeneet — matkan, joka on sisältänyt valtavan määrän toimintaa ja oppimista, inspiraation hetkiä, uusia oivalluksia sekä myös takaiskuja, joista on opittu.
ENGLANNIKSI:
This year is the final year of the Mwanga Forest Garden project. Both farmers and facilitators are keenly aware that this is the last opportunity to make full use of the project’s resources and support. This is particularly important for those farmers whose progress has been slowest.
A survey conducted in January–February 2026 visited around 280 farms (out of 369) and recorded the status of each Forest Garden using the KoboCollect digital data collection platform. The results revealed a wide gap between the most advanced farmers — those who have already established well-functioning young Forest Gardens with basicaly all the components introduced by the project — and those who have only partially benefited from the activities so far.
The visits were carried out by the facilitator (both staff and all 5 extension officers) together with several farmer group members, making them not only data collection visits but also learning visits. One important aim was to create opportunities for peer learning and discussion between farmers. By observing together what each farmer had managed to achieve — and where challenges or gaps still remained — participants could discuss concrete results, share practical experiences, and in some cases receive further guidance and instruction from facilitators and fellow group members.
With two rainy seasons still ahead before the project concludes — April–May and November–December — farmers still had valuable opportunities to transplant tree seedlings and strengthen key components of their Forest Gardens.
As a result, the final year of the project has focused increasingly on helping slower adopters achieve the main intended benefits of the Forest Garden approach, while also responding flexibly to the practical needs identified by farmers themselves. One important activity has been the continuation of beekeeping initiatives that began late last year. Colonies of stingless bees were brought from Arusha in March and distributed to participating farmers. Because stingless bees pose no danger to people, their hives could easily be placed close to homesteads.
Introducing ordinary honey bees required more preparation. In East Africa, some honey bee colonies can be highly aggressive and may attack passers-by in large swarms, posing a real safety risk. For this reason, suitable locations for the hives had to be carefully negotiated with village authorities before the hives could be installed. The intention is that both forms of beekeeping will provide farmers with additional income opportunities while also strengthening pollination within the Forest Gardens.
And of course, sweet potatoes and cassava have once again been planted together.
The project also received visitors from the Hope Foundation in Same.
And as a point of interest, the first experimental row plantings were carried out with farmers following the principles of syntropic agroforestry, based on knowledge from a training course organised by Sokone University and APOPO.
Another important focus during the final project year has been introducing farmers to basic business thinking and encouraging them to approach farming more as a planned economic activity, and encouraging greater cooperation between farmer groups. Our agribusiness training programme began about three weeks ago, starting with an introduction to basic business concepts and vocabulary. This was followed by practical training in record keeping — something that is entirely unfamiliar to most small-scale farmers in the area. As a third lesson, farmers have also begun their first steps in developing simple individual business plans, including basic calculations of production inputs, expected harvests, estimated sales income, and possible profits.
At the same time, the project has taken the first steps towards initiating marketing associations between the 26 farmer groups. Each group selected a marketing contact person, and these representatives are now being connected with one another to improve communication and coordination between groups. The initial focus of this cooperation is on off-season vegetable production, when market prices are usually higher, as well as later on honey marketing.
The intention is that the marketing contacts will gradually begin organising practical cooperation between groups. This includes coordinating joint seed-purchasing trips — especially when seeds must be sourced from towns in order to save in transport costs — sharing information about products available for sale, pooling produce from several groups to reach larger volumes, and jointly searching for institutional buyers or more profitable markets in larger centres such as Same and Moshi.
A key part of the training is also helping groups practice more sustainable financial management. Until now, farmers have been accustomed to expecting the project to provide seeds and other inputs. The project is now encouraging groups to begin using their VICOBA savings groups as a source of capital for purchasing seeds collectively. This requires farmers to discuss and agree together during VICOBA meetings how funds can be mobilised for agricultural investments. In the longer term, farmers are encouraged to set aside part of their income immediately after sales so that money for seeds and other inputs will already be available for the following vegetable-growing season.
Overall, the final year has focused on building on earlier gains, while giving extra attention and support to those farmers who are still progressing more slowly, and strengthening farmers’ practical skills, cooperation, and self-reliance so that the Forest Garden system can continue to develop beyond the project period.
It is remarkable, in this final year, to look back and see the journey we have taken together with the farmers and facilitators — a journey that has included a vast amount of activity and learning, moments of inspiration, new insights, and also setbacks from which we have learned.