Syyskuun blogikirjoitukseni jälkeen päätin lopettaa kirjoittelun. Ajattelin, että Facebook ja YouTube saavat riittää. Nyt päätin kuitenkin toisin. Blogia ja siitä syntyvää uutiskirjettä tarvitaan yhä.
Marraskuussa 2023 Mwangan metsäpuutarhahanke laajeni viiteen uuteen kylään. Kylät valittiin huolellisesti niin, että ne edustavat Mwangan piirikunnassa monenlaisia elinolosuhteita ja ovat myös eri etäisyyksillä päätiestä. Pidimme kyläkokouksia seitsemällä kylällä, joista viisi lähti hankkeeseen mukaan.
314 uutta viljelijää muodosti yhteensä 20 uutta viljelijäryhmää. ‘Vanhoissa’ (viime vuonna aloittaneissa) kuudessa ryhmässä oli ennestään 55 viljelijää, ja lisäksi oli nuorten ryhmät jotka kasvattivat taimia (Nuorilla ei ole omaa maapalstaa, joka oli edellytys viljelijäryhmiin liittymiseen.)
Kaikki viljelijät (uudet ja vanhat) perustivat taimitarhansa tammi-helmikuussa, jotta taimet olivat valmiita istutettaviksi sateiden alettua huhtikuussa. Suurin urakka on kasvattaa taimet pensasaitaa varten.
Metsäpuutarhassa on kolmirivinen ja kolmen puulajin monikäyttöinen pensasaita. Yhteen yhden aarin kokoiseen metsäpuutarhaan tarvitaan yhteensä noin 2500 tainta. Pensasaita suojaa muut hyötykasvit, joita aidan sisällä kasvatetaan. Se leikataan ja punotaan tiiviiksi vihreäksi muuriksi.
Samalla pensasaita tuottaa rehua ja maan katetta (tai kompostoitavaa biomassaa), ja kaikki kolme puulajia myös sitovat typpeä ilmakehästä maaperään.
Havaitsimme, että realistisinta on kasvattaa aita kahden vuoden aikana, eikä yrittää kasvattaa kaikkia 2500 tainta kerralla. Liian suuri uusi työmäärä lannistaa osan viljelijöistä, vaikka harvoille kaikkien taimien kasvattaminen ensimmäisenä vuonna onnistuikin.
Hankehenkilökunta tapaa jokaisen ryhmän kerran viikossa ryhmän ‘harambee’- kokouksessa (harambee=yhteistyö). Tämä takaa sen, että jokainen viljelijä pysyy hankkeen tahdissa mukana, ja pysyy siten myös hankkeessa mukana.
Viime vuonna monen viljelijän taimien istutus viivästyi pahasti, koska näitä harambeita ei vielä alkuvuodesta ollut. Viljelijöitä putosi myös kokonaan hankkesta pois, eniten juuri sadeaikana. 89 viljelijästä jäi jäljelle 55. Viljelijät eivät osanneet jakaa aikaansa niin, että se olisi riittänyt sekä maissipeltojen työmäärään että taimien istuttamiseen. Nyt uusista ryhmistä ei kukaan ole jättäytynyt pois. Sen sijaan niissä on korkea motivaatiotaso.
On suuri merkitys sillä, miten projektia kentällä tehdään! On myös järkevää pilottiprojektissa tehdä asiat kahdessa osassa. Näin voi toisella kerralla tehdä asiat paremmin ja kompensoida edellisen kerran haasteita.
Osa poispudonneista liittyi hankkeeseen takaisin mikrolainaryhmien myötä. Mikrolainatoiminta oli todella odotettu aktiviteetti varsinkin naisille. Näistä palaavista viljelijöistä muodostui ‘uusi’ ryhmä ‘vanhalle’ kylälle.
Kiireisenä sadeaikana tuli myös kyyhkynherne viljelijöille uutena viljelykasvina. Kyyhkynherne istutettiin joko maissin kanssa yhdessä, omana palstanaan, tai riveinä, jotka halkovat idästä länteen koko palstan noin 10 metrin välein.
Lisäksi aloitimme tämän vuoden sadeaikana vielä maniokinkin kasvatuksen. Maniokki on kuin ruokavarasto maan alla pahan päivän varalle. Kaikkea ei tarvitse korjata talteen määrättynä satoaikana (varastoissa ongelmana on se, että hyönteiset syövät osansa).
Sekä maniokin että papayoiden kasvatuksessa käytetään aluksi pullokastelua. Siihen sopii noin 1.5 litran kierrätetty vesipullo. Reiän voi tehdä joko korkkiin ja leikata pohjan pois, tai jättää pohjan paikalleen ja täyttää pullo korkin kautta. Jos pullon hautaa 1/3 maahan, voi estää pintahaihtumisen lähes kokonaan.
Heti sateiden päätyttyä viljelijät lisäsivät vielä yhden ruokakasvin lisää, bataatin. Bataatti ei pidä liian märästä maasta, siksi se istutetaan vasta sateiden jälkeen kesäkuun alussa. Bataattilajikkeita oli neljä. Bataatit kasvatetaan versoista. Versot hankittiin kahdesta muusta piirikunnasta.
Bataattikoulutusten aikana hankettamme kävi katsomassa myös rahoittajan edustajat.
Nyt jokainen ruokasveista, maissi, kyyhkynherne, maniokki, bataatti, kypsyvät eri aikaan vuodesta, ja ruokaturva paranee huomattavasti.
Myös nuoret viime vuonna istutetut papayat alkoivat muodostaa hedelmiä jo marras-joulukuussa, ja alkuvuodesta ne tuottivat valtavan suuren sadon, noin 40 hedelmää per puu. Yhdellä viljelijällä oli kasvamassa noin 20 puuta. Papayat menivät myös hyvin kaupaksi paikallisilla toreilla.
Viime vuonna vanhojen ryhmien vihanneskoulutukset osuivat hankalasti jättimäisten El-Nino sateiden aikaan marraskuussa. Yleensä marraskuussa ‘lyhyiden’ sateiden aikana sataa hyvin vähän. Tänä vuonna uudet ryhmät alkavat koulutuksensa heinäkuussa, ja vanhat ryhmät yrittävät samaan aikaan uudelleen.
Alun perin ruokakasveja oli tarkoitus lisätä vähitellen, mutta suuri ruokaturvattomuus sai meidät muuttamaan projektisuunnitelmaa niin, että ruokatuotannon määrää ja monimuotoisuutta saadaan nopeasti lisättyä.
Vanhat ryhmät ovat kasvattaneet myös muita hedelmäpuita kuten guava, sitruuna ja mango, ja muita monikäyttöisiä kasveja/puita, esim Moringa, Cordia africana, osteripähkinä, mulberry (Morus alba) ja proteiinipitoisia kasveja kuten katuk (jossa on 49% proteiinia!).
Nuorten ryhmät kasvattivat suuren määrän kärsimyshedelmäntaimia ja sitruunan taimia (ennen näitä taimia he kasvattivat satsin pensasaidan lajeja). He yrittivät kaupata hedelmäpuun taimia vapailla markkinoilla, mutta Mwangassa ei ole taimille markkinoita. Liian köyhää väestöä. Lopulta uusien ryhmien viljelijät ostivat taimet hankkeen avustuksella. Jokaiselle riitti 3-4 tainta.
Kenttätöistä päävastuun kantaa kaksi täysipäiväistä fasilitaattoria ja seitsemän maatalousneuvojaa. Viikosta neljä päivää on kenttätöitä, jotta jokainen ryhmä ehditään tavata noin kahden tunnin ajan.
Lisätietoja hankimme luomuviljelykursseilta Morogorosta (SAT, Sustainable Agriculture Tanzania). Tätä kirjoittaessani (kesäkuussa 2024), kurssille osallistuu 20 viljelijää uusista ryhmistä, kolme maatalousneuvojaa ja yksi hankefasilitaattori.
Opintomateriaalia jaamme viljelijöille myös paperimuodossa, mutta kaikki taidot oppii myös, ja ennen kaikkea, yhdessä tekemällä.
