Jo helmikuulla Lianaan otti yhteyttä Insinöörit ilman rajoja Cornellin yliopistosta. He halusivat rakentaa veden varaistointiin tankin Kigoman lähelle Lake Tanganyikan rannalla, ja etsivät kauttamme rakentajia rakentamaan ferrosementti-tekniikalla. Kyseessä oli uuden kasteluviljelmän perustaminen.
Siitä alkoi uskomattoman pitkä keskustelu sopimuksista. Eija oli jo antaa periksi kuukausien väännön jälkeen, sillä amerikkalaisen yliopiston sopimusformaatti ei sopinut lainkaan hankkeen luonteeseen, eikä Lianalle. Lopulta yliopisto jousti, ja kirjoitimme tyypillisen kansalaisjärjestöille sopivan sopimuksen. Hankevastuussa on paikallisesti tansanialainen järjestö KIOO.
Nyt rakentajat sitten ovat siellä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Kuivaa puskamaata. Joki noin 500 metrin etäisyydellä tankeista.
Rakentajien saapuessa Kigomaan, tuli yllätyksenä, että hankekohteeseen pitääkin vielä jatkaa matkaa lautalla. Sitä ei oltu edes budjetoitu!
Ja yllätykset jatkuivat rakentamisen alettua. Paikallinen järjestö ei ole sopimuksesta huolimatta saanut UMAUKI:n rakentajen avuksi paikallisia kokeneita rakentajia. Ndanun mukaan miehet tienaavat paremmin kalastaen. Paikallisia rakentajia piti olla neljä, ja siksi UMAUKI lähti vain kuuden rakentajan voimin rakentamaan kahta 30,000 litran tankkia.
Paikalle saatiin kuitenkin hankituksi neljä ‘unskilled labourers’ (ammattitaidottomia työntekijöitä). Ensimmäiset olivat apuna vain päivän, eivätkä palanneet seuraavana päivänä. UMAKUKI:n rakentajat jäivät siksi päiväksi yksin raivaamaan aluetta. Sitten löytyi neljä uutta.
Mutta vesitankit ovat kuitenkin alkaneet edistymään! Onhan ryhmä ennenkin joutunut luovimaan yllättävissä ja hankalissa olosuhteissa. Tulos on tärkein, ja ammattiylpeys ja ryhmän maine ohjaavat työskentelyä.
