Vihannesten viljelyä
Viljelijät aloittivat vihannesten kasvatuksen heinä-elokuussa, monet heistä ensimmäistä kertaa elämässään. Yleensä kuivien alueiden maatalous perustuu vain kahden ruokakasvin, maissin ja papujen tuotantoon. Molemmat näistä loppuvat usein jo ennen seuraavaa satokautta. Valtio sitten paikkaa ruokaturvattomuutta avustusruualla.
Kokeilussa on kaali, mustakoiso, kiinankaali, pinaatti, munakoiso, okra, sipuli, chili, porkkana, kurpitsa.
Osa vihanneksista kylvettiin suoraan kasvatuspenkkeihin, osa kasvatettiin ensin kylvöpenkeissä ja siirrettiin taimina kasvupaikoilleen, joko kastelukannuin tai täsmäkasteltuihin (drip irrigation) upotettuihin kasvatuspenkkeihin (sunken beds).
Ryhmät perustivat vihannestarhansa yhteisesti sovittuun paikkaan, ja tuotto on yhteinen. Tosin taimia riitti myös kotiin vietäväksi ja siellä kasvatettavaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun viljelijät saivat kokeilla yksinkertaista täsmäkastelulaitetta ja monet halusivat ostaa sellaisen myös kotiinsa. Kun vettä on rajoitetusta, täsmäkastelulaite säästää tärkeä apuväline.
Myös bataatit kasvavat vauhdilla (alla oikealla), ja myös viime huhtikuussa kylvetyt kyyhkynherneet ovat kukkineet ja tekevät palkoja (ylhäälla vasemmalla).
Ja mukaan mahtui myös koulutuksia luonnonmukaisista tuholaistorjuntametodesita ja kasveista ja lannasta tehtävistä boostereista maanparannukseen.
Valtava määrä työtä!!! Tavoite tavoitteen jälkeen saavutetaan.
Osallistuminen Nanenane messuille
8. elokuuta on viljelijöiden päivä ja eri puolilla Tansaniaa pidetään suuria maatalouteen liittyviä näyttelyitä. Yksi maatalousneuvojista, Kimaro, järjesti ex tempore myös hankkeellemme pienen osion tapahtumaan. Mukana oli posteri ja slideshow swahiliksi. Paikalla oli joka päivä neljän päivän ajan joku maatalousneuvojista vastailemasssa yleisön kysymyksiin. Nuorten kiinnostus oli varmasti arvokkain tavoite, jonka tällä osallistumisellamme saimme.
Puuntaimia lyhyiden sateiden aikana (marraskuussa) istutettavaksi
Hankkeessa on nyt myös mukana kyliä, joissa viljelijöillä ei ole omia kaivoja. Valitsimme sellaisia kyliä tarkoituksella, koska halusimme osoittaa käytännössä, että metsäpuutarhan voi perustaa myös ilman helposti saatavilla olevaa kasteluvettä. Perustaminen kestää vain kauemmin. Kerralla saa kasvatetuksi pienemmän määrän taimia. Kuitenkin lopputulos pitkällä tähtäimellä on sama, molemmat viljelijät saavat metsäpuutarhan. Samalla, kun puut kasvavat suuremmiksi ja maan kosteus ja varjoisuus lisääntyy, tulee pienten ruokakasvien viljely helpommaksi. Muutos ruokkii itse itseään.
Yksi tapa nopeuttaa prosessia on istuttaa taimia sekä pitkien sateiden että lyhyiden sateiden aikana, pienempi määrä molemmilla kerroilla. Näin päätimme heinäkuussa tehdä. Pyyntö tuli sekä viljelijöiltä itseltään että maatalousneuvojilta, jotka ovat hankkeessamme mukana. Elokuusta alkaen ovat viljelijät ovat samanaikaisesti vihannesaktiviteetin kanssa täyttäneet taimipusseja. Nyt syyskuun lopussa viljelijät kylvävät akaasian ja Leucaenan siemenet taimipusseihin, jotta taimet ovat valmiita istutettavaksi marraskuun alussa. Into ja motivaatio ovat kovat. Se on ilo nähdä.
Saman aikaisesti mukaan on tullut myös uusi puulaji Markhamia lutea, johon ostimme siemenet ja nyt viljelijät ovat siirtäneet pikkuruiset taimet taimipusseihin kasvamaan.
Norsujen tuhot tulivat yllätyksenä
Samat kylät, jotka kamppailevat kasteluveden vähyyden kanssa, nousivat yllättäen agendallamme myös norsujen takia. Kylät ovat kauempana Moshi-Dar es Salaam tiestä Kenian rajalle päin. Siellä vastassa ovat suuret Tsavon luonnonpuistot ja Tansanian oma Mkomazin luonnonpuisto. Puistoja ei ole aidattu, ja norsut vaeltavat aika-ajoin puistojen ulkopuolella. Nuoret papayapuut ja mehevät vihannekset ovat houkutelleet ne poikkeamaan öisin viljelyksille. Jälki on kamalaa. Papayapuut revitty juurineen irti, vihannekset tallottu ja nyhdetty maasta. Onneksi tämä ilmiö ei ole ollut laajamittaista vaan kohdistunut vain muutamaan viljelmään. Silti se on järkyttävää, koska suuri työ on mennyt hukkaan.
Norsujen loitolla pitämiseksi halvin ja helpoin tapa, jota lähdimme kokeilemaan, oli moottoriöljyn ja chilipippurin sekoitus. Löysimme siihen ohjeen netistä ja havaitsimme, että konsti on paljon käytetty ja hyvin tehokkaaksikin havaittu. Siitä löytyy jopa tieteellisiä julkaisuja.
Tarvitaan kolme metrisiä tolppia 7-10 metrin etäisyydelle viljelysten ympäri ja vähintäänkin neljän metrin päähän houkuttelevista ruokakasveista. Tarvitaan 10 litraa käytettyä moottoriöljyä ja 2.5 kiloa murskattua chillipippuria. Öljy ja pippuri sekoitetaan yhteen. Tolppien väliin sidotaan sisalnarua, joka on kasteltu öljy-pippurisekoituksessa, yksi naru 2.5 metrin korkeudella, toinen naru 2 metrin korkeudelle. Jokaisen kahden tolpan väliin viritetään narujen väliin noin 50 x 50 cm suuruinen kangas, joka sekin on kasteltu öljy-chili liuoksessa. Norsujen hajuaisti on herkkä, eivätkä ne pidä chillin hajusta. Aika näyttää, miten tämä toimii Mwangassa. Muualla se toimii noin 75% varmuudella.
Osallistuimme Global Landscape Forumin ‘Greening the African Horizon’ konferenssiin
Kaksi projektiofficeria, Yahaya ja Julius, hankeen interni Gladness, ja kolme Lianan jäsentä, Alex, Eija ja Ric, osallistuivat tähän inspiroivaan konferenssiin, joka pidettiin Nairobissa Keniassa. Yahaya ja Julius matkustivat Namangan kautta pikkubussilla Mwangasta Nairobiin paikan päälle. Alex asuukin Nairobissa, joten hän pystyi helposti osallistumaan myös paikanpäällä, ja tapaamaan myös Yahayan ja Juliusin. Gladness, Eija ja Ric osallistuivat virtuaalisesti. Yli 600 osallistujaa, sekä käytännön tekijöitä, tutkijoita sekä poliittisia vaikuttajia eri puolilta Afrikaa ja muualtakin kokoontui CIFOR-ICRAF:ille jakamaan omasta kokemuksestaan ja tiedostaan, ja verkostoitumaan. Lähes kaikki ohjalma streemattiin ja näin mukaan pääsi yli 3000 osallistujaa eri puolilta maailmaan. Tällaisessa joukossa on valtava voimavara, kokemus ja tieto. On mahtavan innostavaa tavata ja kuunnella toisia, jotka pyrkivät samaan tavoitteeseen: vihreään ja kestävään Afrikkaan.